Jessican mielipide

Ihmiset jotka selkään puukottavat saavat minut voimaan pahoin. Sellaiset ihmiset saavat minut oikeasti itkemään. En voi sietää sitä että jotkut saavat sinut uskomaan että olet jotenkin rakastettu ja ymmärretty, mutta totuus on että heitä ei kiinnosta pätkääkään sinun tunteet. Luotat heihin ja kerrot heille asioita joita et uskaltaisi kertoa kellekkään, mutta uskot heidän pitävänsä salaisuudet jotka kerrot. Kumminkin tulee se päivä, jolloin saat kuulla sen salaisuuden, jonka kerroit vaan yhdelle henkilölle, jonkun muun suusta. Tunnet itsesi petetyksi ja haluaisit kuolla pois, mutta sinulla on ystäviä joihin voit oikeasti luottaa. Käänny heidän puoleen ,ja älä enään anna sille yhdelle tilaisuutta tulla elämääsi.

Myös se että kaikille muille sanotaan pahaa sinusta, eikä suoraan sinulle, on minulle iso ongelma. Jos minulla on ongelma jonkun suhteen, joko kerron sen suoraan heille tai en sano kellekkään. Sillä jos saa kuulla että joku on puhunut sinusta huonoja juttuja niin tottakai siitä saa huonon mielen.

Myönnän toki että ala-asteella olen ollut hyvä kertomaan muiden salaisuuksia toisille ja puhuin toisten kanssa pahaa toisesta. Mutta kun aloin tajuamaan että se ei ole oikein, eikä ole toiselle niin kauhean kivaa niin lopetin sen heti. Ja nykyään en puhu muista pahaa ellen puhu totta. Siis tarkoitan että en keksi mitään valheita. En myöskään kerro muiden salaisuuksia muille, sillä olen itse myös joutunut "selkäpuukotuksen kohteeksi" ja olin alhaalla tosi kauan, ja en halua että kukaan tuntee samoin kun minä juuri sillä hetkellä. 

Selkään puukottaminen on monille herkkä asia. Minussa se tuottaa vihaa ja pettymystä.

Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.

Tässä vielä pari kuvaa aiheesta: