In English
Suomeksi
Vanessan kuva-analyysi
Kauniin luonnollinen kuva
Valitsin tämän kuvan sillä kuvassa on henkilö, jota seuraan sosiaalisissa medioissa ja joka motivoi minua. Selasin Instagramia ja tämä oli mielestäni hieno kuva ja sopii mielestäni hyvin tähän.
Kuvassa seisoo nainen. Hän on urheilullinen, se näkyy jo hänen treenatusta vartalostaan. Hänellä on yllään siniset juoksutrikoot, lenkkarit ja sininen urheilupaita jossa on leikkauksia selässä. Tummat hiuksensa hänellä on nutturassa. Hän seisoo selkä kuvaajaa päin. Kuvassa näkyy taustana metsää. Hän katselee metsään päin soratieltä, jolla hän seisoo.
Kuvasta huokuu reippautta ja itsevarmuutta. Naisen asento näyttää siltä kun hän olisi valmis valloittamaan maailmaa. Hän seisoo ryhti suorana, kädet lanteilla, jalat hartioiden leveydellä ja katse suoraan eteenpäin. Näyttää siltä kun hän olisi lenkillä pystähtynyt ottamaan tämän kuvan.
Näyttää siltä että kuva on kuvattu syksyllä, koska metsässä mäkyy vihreää, keltaista ja ruskeaa. Metsässä on sekä korkeita puita että matalia puskia. On sumuista, joten siksi ei näy kauhean syvälle metsään.
Kuva on rajattu niin että siinä näkyy koko henkilö keskellä kuvaa ja vähän ympäristöä hänen ympärillään. Tausta on sumuinen, koska sää oli sumuinen kuvauspäivänä mutta myös koska henkilö kuvassa on kuvan keskipiste, ja siksi se on tarkennettuna.
Taustan värit ovat aika tylsiä joten henkilön värikkäät vaatteet elävöittävät kuvaa. Kuvassa on luonolliset värit, valo ja siksi myös varjostus on luonnollinen. Kuvassa ei siis ole käytetty kuvauslamppuja vaan luonnon valoa. Kuva on terävä joten se on varmasti kuvattu oikealla kameralla.
Venla Savikuja
Tarina
Nuori urheilijatyttö lähti aamulenkille. Hän kävi joka arkiaamuna juoksemassa suunnilleen saman reitin. Hän meni melkein aina kodin lähellä olevaan metsään. Metsän hiljaisuus kiehtoi häntä. Ei autojen mörinää, koneiden räminää, eikä muita ihmisiä höpöttämässä. Ainut mikä kuuluu on tuulen ja lehtien suhinaa, lintujen laulua ja sora lenkkareiden alla.
Tänä aamuna kuului jotain muuta. Hän oli suunnilleen puolivälissä, kun hän kuuli kimeän huudon. Se tuli metsästä. Tyttö pysähtyi pelästyneenä ja yritti katsoa mistä huuto oli tullut. Hän ei ensin nähnyt metsässä mitään. Sitten hän näki pusikon takana punaisen pipon. Hän hölkkäsi nopeasti pipoa kohti, ja kun hän pääsi sinne asti siellä seisoi pieni vanha mummo. Tyttö kysyi kauhistuneena mitä oli tapahtunut, mutta sitten mummo naurahti ja sanoi:
-Ei minulla mitään hätää ole. Minä vaan vahingossa potkaisin nurin mustikkaämpärini ja se oli jo melkein täynnä.
Mummo näki kuinka tytön ilme rauhoittui, ja sitten hänkin rupesi nauramaan.
-Anteeksi että pelästytin sinut, ja kiitos että olit niin välittävä ja tulit tarkistamaan tilanteen, sanoi mummo.
Mummo ja tyttö jutteli pienen hetken ja sitten tyttö jatkoi matkaansa. Kotona tyttö vielä naureli tapahtunutta mutta oli helpottunut että mummolle ei ollut käynyt mitään.
